Hiljaiset kyyneleet
Tätä kirjoittaessani istun terassillani teekuppi kourassa ja koen oloni helpottuneeksi mutta samalla surumieliseksi. Viikonloppu on ohi ja näen lapseni vasta kolmen viikon kuluttua. Kurkkuani alkaa kuristamaan muistaessani Danielin hiljaiset kyyneleet valkoisen farmarin takapenkillä ajaessamme takaisin sijaisperheeseen. Daniel on ollut sijaisperheessä vajaan vuoden. Hän tulee kotiin keskimäärin kolmen viikon välein. Sijoitus kodin ulkopuolelle on ollut meille paras vaihtoehto, mutta ei suinkaan helpoin. Muistan päätöstä pohtiessani valinneen kahdesta surkeasta, sen vähemmän surkean ratkaisun. Viikonloppu sujuu usein mitään suurempia ongelmia, kun vertaan lähtötilanteeseen ennen sijoitusta. Kuitenkin lääkkeen vaikutuksen loputtua huomaan pojan ärtyneisyyden lisääntyvän ja kehoni valmistautuu tuttuun tapaan kohtaamaan vaaran. Sama dynamiikka kotona jatkuu ja saa takaumia niin minulle kuin lapsille. Huomaan Danielin olevan varsin pettynyt tilanteeseen oman kiukunpuuskan jälkeen. Koi
