Ei punainen ei musta. Rikkinäinen, erityinen, omalla tavalla täydellinen.

 


Ei punainen ei musta. Rikkinäinen, erityinen, omalla tavalla täydellinen.

Negatiivisuus, masentuneisuus, syrjintä ja yksinäisyys kuvaavat sisäänpäinkääntynyttä persoonallisuutta. Suomalaiset ovat usein masentunutta kansaa. Miksi? Johtuuko se kasvatuksesta, ilmastosta, perheen yhteenkuulumattomuudesta vai ihan jostain muusta.

Olen ammattini puolesta törmännyt moneen psyykkiseen diagnoosiin lapsilla, jonka syntyperään vaikuttavat perheen yhteen kuulumattomuus. Ajatukseeni juolahtaa, saattaako meidän kansanominaisuudellamme olla vaikutusta lastemme neuropsykiatrisiin sairauksiin. Onko neuropsykiatriset sairaudet, kuten ADHD tai ADD sairaus vai pikimmiten luonteen piirre?

Tutkimusten mukaan ADHD aivoissa dopamiinin tuotanto on vähäisempää. Dopamiini vaikuttaa aivoihin piristävästi. Vaikka ADHD- piirteisiin kuuluu ylivilkkaus niin dopamiinin tuotannolla saadaan rauhoittava vaikutus, joka perustellaan tarkkaavaisuuden paranemisella, jolloin ympäristön muut virikkeet eivät aiheuta yhtä voimakasta stressiä. Dopamiinin ajatellaan tehostavan myös oppimista. ADHD:hen vaikuttaa myös aivojen muiden välittäjäaineiden puutteellinen toiminta. Aakkosilla on usein tiettyjä mielenkiinnon kohteita, joihin he voivat keskittyä paremmin kuin useimmat ihmiset. Mistä tämä johtuu? Miksi heidän tarkkaavaisuutensa pysyy omissa mielenkiinnon kohteissa, mutta ei esimerkiksi koulutehtävissä, jotka heitä ei kiinnosta?

Lapset, joilla on ADHD- luonteenpiirteitä kasvavat usein negatiivisessa ympäristössä. He ovat usein raskasta ja stressaavaa seuraa. Kotona vanhemmat saattavat olla väsyneitä, jolloin vuorovaikutus perheen kesken muuttuu negatiivisemmaksi. Koulussa opettajan sekä kavereiden kanssa saattaa olla haasteita. Usein iltaisin harrastukset eivät luista jo stressaavan päivän päätteeksi. Lapsi siis kasvaa ympärillään, jossa on jatkuvasti negatiivisuutta. Huono vuorovaikutus lisää käytöshäiriöitä. Tämä on loputon ympyrä, joka kasvaa kuin lumipallo, kunnes vanhemmat eivät enää jaksa.


Pärjäisivätkö aakkoset paremmin, jos koulujen opetussuunnitelmaa muutettaisiin, enemmän mielenkiintoiseksi tai opetustapaa muutettaisiin. Vanhempia kuunneltaisiin enemmän ja he saisivat nopeammin apua. Hoitokontaktit keskitettäisiin yhteen paikkaan, jolloin pompottelu vähenisi. Riittääkö valtiolla resurssit? Kumpi tulee kalliimmaksi, hoitaa aakkosoireisia lapsia vai aikuisia, jotka ovat pitkäaikaistyöttömiä jonkin psyykkisen sairauden vuoksi kuten lapsena hoitamattoman neuropsykiatrisen sairauden vuoksi? Kenellä on vastuu pysäyttää tämä kierivä lumipallo? Usein psyykkiset sairauden saavat alkunsa jo lapsena vallinneesta negatiivisuuden kierteestä tai tukahdetuista tunteista. Mistä tämä kierre alkaa? Vanhempien väsymyksestä vai lapsen käytöshäiriöistä. Kumpi näistä tulee ensin?

Miltä tuntuu tulla kotiin raskaan työpäivän jälkeen, kun pomo on jankannut sinulle jatkuvasti, kuinka huonosti työsi olet tehnyt? Kotona puoliso odottaa sinun tekevän ruokaa ja siivoamaan asunnon, kun on itse väsynyt päivästä, eikä jaksa. Katsoo sinua väheksyvästi ja huutaa pienistä asioista.  Ei hyvältä, riittämättömältä. Voimme samaistua aakkosien tunteisiin. He kokevat jatkuvasti riittämättömyyden tunnetta, kun eivät kykene suoriutua asioista, joista useimmat kykenevät.  He kasvavat ajatusmalliin, jossa ovat huonoja ja tyhmiä. Heidän itsetuntonsa on usein huono. Ainakin oman poikani Danielin. Tämä puolestaan ruokkii negatiivista käytöstä. Poika hakeutuu usein huonokäytöksisten poikien seuraan. Esittää tyhmää ja käyttäytyy huonosti. On porukan pelle. Vain koska hakee hyväksyntää. Jokainen haluaa olla hyväksytty, kuulua johonkin.

Ymmärrän Danielin käytöstä. En itsekään pystyisi parempaan. Eihän hän voi käytökselleen mitään tai siihen, että tavarat unohtuvat tai kun päässä pyörii 10 apinaa, soittamassa rumpuja niin kuin hän usein kuvaa olotilaansa lääkkeen vaikutuksen loputtua. En kuitenkaan voi hyväksyä jatkuvaa aggressioita, lyömistä, puremista tai tavaroiden heittelyä minua kohti. Ei minun kotonani. Miten voisin tämän lumipallon kasvamisen pysäyttää? Purkaa kuin lankakerän sotkun ja keriä uudelleen, siistiksi. Kuinka syvälle lapseni arvet sisimmissään yltävät? Miltä hänestä kaikki mahtaa tuntua? Kokeeko hän sisällään surua, tuskaa vai vihaa? Miltä mahtaa tuntua lapsesta, joka on erityinen, erilainen sekä haastava. Joka on joutunut hautaamaan oman isänsä.



Kommentit

Suositut tekstit