Loppu on uuden alku
Kun elämässä päättyy yksi luku aukeaa uusi ovi. Portti voi
olla onnellisempaan elämänvaiheeseen tai haastavampaan, joka pakottaa kasvamaan
paremmaksi versioksi itsestämme.
Usein kangistumme samoihin ja tuttuihin kaavoihin. Tarvitsemme rutiineja, jolla luomme turvallisuuden tunteen. Pelkäämme uutta ja vierasta. Saatamme jäädä vanhaan työpaikkaan, vaikka olemme jo siihen kyllästyneitä tai parisuhteeseen, joka ei ole meille hyväksi. Pelkäämme ajatusta vieraasta ja pyrimme löytämään huonosta tilanteesta positiivista vain jäädäksemme. Keksimme tekosyitä ja väheksymme itseämme.
Kerkesin 3 vuotta elää aviossa ennen kuin mieheni kuoli
yllättäen. Koin olevani onnellinen suhteessa. Meillä oli vastoinkäymisiä ja
sain paljon kuraa niskaan hänen tekemistään huonoista valinnoista. Jokaisessa
suhteessa on omat haasteensa. Missä kulkee parisuhteen raja, jolloin
vastoinkäymiset ovat liikaa. Luovutammeko liian helposti ihmissuhteissa
nykypäivänä?
Hautajaisissa eräs tuttavani sanoi, Jumala tietää miksi
tämän piti tapahtua. Suutuin kyseisestä lauseesta. Lapseni menettivät isän,
menetin aviomiehen 23-vuotiaana. Minusta se oli epäreilua. Kuolema pakottaa
päästämään irti, vaikka ei haluaisikaan. Se on yksinkertainen ratkaisu, paluuta
ei ole. Ihminen on silloin fyysisesti poissa. Lopullisesti. Monesti kuulee
tarinoita, jossa parit elävät on/off suhteessa, ehkä he eivät osaa päästää irti
syystä tai toisesta. Miksi meidän on niin vaikea päästä irti meille tutuista
asioista? Voiko lapsestaan päästää irti koskaan, jos se ei ole hyväksi sinulle?
Aggressiivisuus kotona ei ole hyväksyttävää. Ei puolison
aiheuttamana, ei lapsen aiheuttamana. Voiko kotona elää, jos pelkää lapsensa
lyövän? Pienen lapsen tunnemyrskyt ovat sallittuja, koska he vasta
harjoittelevat tunteiden säätelyä. Miten tulee toimia, jos lapsen ikä lähenee
jo 10- ikävuotta ja hän on vaarallinen? Missä vaiheessa lapsen tulisi osata säädellä
omia tunteitaan. ADHD- lapsen kohdalla sitä saatetaan harjoitella lapsuudesta
varhaisnuoruuteen saakka. Kenenkään ei tulisi pelätä kotona olemista, pelätä
koska saa nyrkistä tai pahimmassa tapauksessa joutuu sairaalaan. Missä kohtaa
turvallisuuden raja häilyy? Mistä tiedämme koska oman lapsen ei olisi hyvä elää
omassa kodissaan?
Joskus uutisotsikossa lukee ”Puoliso tappoi perheen riidan
seurauksena”. Miten näin voi tapahtua? Olisiko tapahtuneen voinut estää
päästämällä irti, lähtemällä väkivaltaisesta suhteesta aikaisemmin. Mikä teki
siitä niin vaikean, päästää irti? Tarinoita on tuhansia ja voimme vain
arvuutella ulkopuolisina.
Olemmeko omien ajatuksien vankeja? Saatamme kasvattaa
minuutemme, opettajan negatiivisten kommenttien ympärille tai mitä vanhemmat
sanoivat meille suutuspäissään tai kuinka kumppanimme kohtelee meitä. Miksi
luomme itsemme toisten määritelmien mukaisesti. ADHD- lapsi saattaa luoda
itsensä diagnoosin ympärille. Voin jättää roskat lattialle siivoamatta, koska
minulla on vikaa päässä. Kuulen Danielin usein vastaavan siivoomiskehotuksiini.
Mistä hänelle on tullut osaamaton olo tai tieto diagnoosin aiheuttamasta
negatiivisuudesta itseään kohtaan. Olisiko parempi, jos hän ei tietäisi
diagnoosistaan? Diagnoosin tarkoitus on kuitenkin saada apua ja ymmärrystä häntä koskeviin asioihin.
Missä tilanteessa omasta lapsestaan voi päästää irti.
Milloin hänen on parempi muuttaa kotoa pois? Olenko huono äiti vai onko hän
huonokäytöksinen lapsi? Tuleeko koko perheen kärsiä yhden aggressiivisen lapsen
tähden. Ajanko lapseni hänen kotoansa muuttamisen seurauksena vain syvempiin
aggressioihin ja hylätyksi tulemisen tunteisiin vai avaanko hänelle paremman
tulevaisuuden. Onnellisemman oven tulevaisuuteen. Ehkä en osaa häntä kasvattaa
tai antaa hänelle tarvitsemaansa tukea. Vai onko meidän välimme jo liian
tulehtuneet jatkuvien yhteenottojen seurauksena?
Miehen kuolemasta olen selvinnyt ja elän nyt tavallista
hyvää elämää. En tiedä johtuuko se henkisestä kasvamisesta, kokemuksesta vai
uudesta parisuhteestani. En tiedä missä olisin nyt, jos hän eläisi. Hänen
kuolemansa avasi itselleni uuden oven. Avaimen itsensä kasvamiseen. Tien
onnellisempaan elämään, uuden minuuteni näkemiseen. Loppu on uuden alku.
Kommentit